Hooli & Nieminen: Aikuisten perhe

Hooli & Nieminen: Aikuisten perhe

Olen niitä vapaaehtoisesti lapsettomia, jotka ovat tienneet jotakuinkin aina, etteivät halua lapsia.

Kun olin kuusitoista, otin sterilisaation alustavasti puheeksi lääkärini kanssa ja — kuten moni muukin — sain kuulla mieleni muuttuvan; “sitten kun“, ei edes ‘jos’. Jokunen vuosi sen jälkeen kirjoitin lukion äidinkielen kurssilla esseen, joka käsitteli vapaaehtoista lapsettomuutta nimenomaan ‘velan‘ näkökulmasta.

Nyt, neljätoista vuotta myöhemmin, arvostelen blogissani aihetta käsittelevän kirjan. Seuraa juonipaljastus: en vieläkään halua lapsia.

Että terveiset vaan lääkärille.


Continue reading →
Kun Ankkalinnan Sanomista tuli Ilta-Pulu

Kun Ankkalinnan Sanomista tuli Ilta-Pulu

Minua ei enää jaksa edes ärsyttää, että uransa 50 vuotta sitten aloittanut ja sittemmin eläkkeelle jäänyt lastenpsykiatri joko tietämättömyyttään tai tieten tahtoen kommentoi julkisesti asioita, joita ei ymmärrä. Rehellisesti sanottuna: enemmän riepoo se, että sanomalehti, jolla on Suomen laajin levikki ja listoillaan ammattimaisia toimittajia, antaa tällaisesta asiantuntijasta kirjoitetuille puolivillaisille jutuille palstatilaa.

Vielä tätäkin enemmän ärsyttää kyseisen sanomalehden entistä läpinäkyvämmäksi muuttunut klikkien ja kävijöiden kalastelu.

Continue reading →
Valkoisesta, lihaa syövästä heteromiehestä ja muista satuolennoista

Valkoisesta, lihaa syövästä heteromiehestä ja muista satuolennoista

Minulle on kerrottu, että näinä päivinä valkoisia heteromiehiä ahdistaa aivan kohtuuttoman paljon, koska kaikki maailman paha on heidän vikansa. Raukat parat! On vaikea kuvitella sitä hengen ja sielun ahdinkoa, jota sellainen mies voi kokea — ja vielä aivan kertakaikkisen turhaan.

Seuraa yleinen tiedote.

Continue reading →

Mia Vänskä – Outoa kauhua

Mia Vänskä – Outoa kauhua

[A brief summary in English below.]

Oho hups, minä vahingossa Mia Vänskän koko tuotannon!

Olen lukenut paljon kotimaista uuskummaa ja kauhua vuoden alusta; vaikka sitä on viime vuosina ilmestynyt ilahduttavan paljon, on siihen tutustuminen jäänyt osaltani kansitaiteen ihasteluun coneissa ja kirjakaupoissa. Kuten mainitsin Kauniston Synnintekijän yhteydessä, luen kotimaisia esikoisteoksia äärimmäisen harvoin mutta tänä vuonna niitä on ollut kokonaista kaksi kappaletta! Such wow. Epäilen esikoisaversioni johtuvan siitä, että kirjailijan alkukankeutta sietää paremmin, jos tietää uuden tuotannon olevan parempaa. Esikoisteoksesta aloittaminen on aina riski altistaa itsensä pelkästään tälle alkukankeudelle ilman toivoa paremmasta.

Continue reading →
Lukuhaasteiden vuosi 2018

Lukuhaasteiden vuosi 2018

Lienee yksi asia, josta humanistit ja luonnontieteilijät voivat olla varauksetta samaa mieltä: opiskelu, kuten mikä tahansa muu työ, syö aikaa kirjojen vapaaehtoiselta lukemiselta. Pahimmassa tapauksessa lukemisen taito rapautuu emmekä enää osaa keskittyä pitkiin teksteihin ilman punakynää, alleviivaustussia ja avointa hakukonetta, jolla tarkistaa kirjoittajan lähdeluettelon luotettavuus.

Continue reading →
Taskukirjasto, Ellibs ja OverDrive

Taskukirjasto, Ellibs ja OverDrive

Helmetillä oli vuosia sitten käytössä Androidillekin saatavilla oleva mobiilisovellus, jolla pystyi hakemaan, varaamaan ja uusimaan lainattavia teoksia. Se lopetettiin eikä uudesta sovelluksesta ainakaan vielä silloin ollut varmaa tietoa, mikä oli hyvin harmillista. Koska oma kirjaston suurkuluttajuuteni väheni muutenkin tämän jälkeen (kiitos syventävien opintojen), äkkäsin uuden sovelluksen olemassaolon vasta kaverini käytettyä sitä lainojensa uusimiseen Finnconin aikana.

Continue reading →
Milja Kaunisto: Synnintekijä

Milja Kaunisto: Synnintekijä

Edelliset suomalaiset esikoiskirjat, joista pidin niin tarinan kuin kielen puolesta, olivat Tuomas Vimman Helsinki 12 ja Riikka Pulkkisen Raja, joten seuraavaa yhtä hyvää lukukokemusta — joskin eri tavalla — jouduin odottelemaan lähes kahdeksan vuotta. Esikoiskirjat millään kielellä eivät tosin ole se kirjallisuuden laji, jota luen kovin mielelläni, ellen sitten ole tuttu kirjailijan myöhemmän — ja yleensä paremman — tuotannon kanssa. Kauniston esikoinen oli iloinen yllätys.

Continue reading →

Dynasty Jinwangchao Cabernet-Sauvignon, 2008

Eräänä aurinkoisena syyskuun päivänä armon vuotta 2013 saapasteli nuori neitonen Helsingin keskustassa Sokoksen kupeessa sijaitsevaan alkomahoolia myyvään liikkeeseen aikeenaan prokuroida syysillan lämmikkeeksi luonteikasta punaviiniä. Aikansa viinien määrää taivasteltuaan neidon pelasti vaalea ja viisas nuori mies, joka kohteliaasti tarjosi apuaan.

“Tua noin,” epäröi neitokainen. “Jottai punaviint tarttis.”

Continue reading →

Jan Salminen: Äidinmaa

Bongasin alkuvuodesta Helsingin Sanomien artikkelin tulevista kotimaisista romaaneista ja kiinnostuin heti kahdesta esikoisteoksesta. Toista, Emmi Itärannan Teemestarin kirjaa en ole vielä(kään) saanut käsiini, mutta kesäloman alkupuolella kirjaston varaus kantoi hedelmää ja pääsin syventymään Jan Salmisen Äidinmaahan (Tammi, 2012).

Olin lukenut jokusen blogiarvion kirjasta, joten tiesin suurin piirtein, mitä odottaa, tosin odotukseni olivat jokseenkin ristiriitaiset; Hesarin artikkeli herätti uteliaisuuteni, kun taas blogiarviot saivat minut epäilemään, nauttisinko kirjasta sittenkään.

Continue reading →