Mia Vänskä – Outoa kauhua

[A brief summary in English at the bottom.]

Oho hups, minä vahingossa Mia Vänskän koko tuotannon!

Olen lukenut paljon kotimaista uuskummaa ja kauhua vuoden alusta, koska vaikka sitä on viime vuosina ilmestynyt ilahduttavan paljon, on siihen tutustuminen jäänyt osaltani kansitaiteen ihasteluun coneissa ja kirjakaupoissa. Kuten mainitsin Kauniston Synnintekijän yhteydessä, luen kotimaisia esikoisteoksia äärimmäisen harvoin mutta tänä vuonna niitä on ollut kokonaista kaksi kappaletta! Such wow. Epäilen esikoisaversioni johtuvan siitä, että kirjailijan alkukankeutta sietää paremmin, jos tietää uuden tuotannon olevan parempaa. Esikoisteoksesta aloittaminen on aina riski altistaa itsensä pelkästään tälle alkukankeudelle ilman toivoa paremmasta.

Suureksi harmikseni minun on pakko todeta, että toisinaan niin paljon kuin haluaisinkin tykätä jostain, en vain pysty.

Lukuhaasteiden vuosi 2018

Lienee yksi asia, josta humanistit ja luonnontieteilijät voivat olla varauksetta samaa mieltä: opiskelu, kuten mikä tahansa muu työ, syö aikaa kirjojen vapaaehtoiselta lukemiselta. Pahimmassa tapauksessa lukemisen taito rapautuu emmekä enää osaa keskittyä pitkiin teksteihin ilman punakynää, alleviivaustussia ja avointa hakukonetta, jolla tarkistaa kirjoittajan lähdeluettelon luotettavuus.