Hooli & Nieminen: Aikuisten perhe

Hooli & Nieminen: Aikuisten perhe

Olen niitä vapaaehtoisesti lapsettomia, jotka ovat tienneet jotakuinkin aina, etteivät halua lapsia.

Kun olin kuusitoista, otin sterilisaation alustavasti puheeksi lääkärini kanssa ja — kuten moni muukin — sain kuulla mieleni muuttuvan; “sitten kun“, ei edes ‘jos’. Jokunen vuosi sen jälkeen kirjoitin lukion äidinkielen kurssilla esseen, joka käsitteli vapaaehtoista lapsettomuutta nimenomaan ‘velan‘ näkökulmasta.

Nyt, neljätoista vuotta myöhemmin, arvostelen blogissani aihetta käsittelevän kirjan. Seuraa juonipaljastus: en vieläkään halua lapsia.

Että terveiset vaan lääkärille.


Continue reading →